Leikkauspäivä

Leikkauspäivä tuli ja minun käskettiin tulla heti aamusta sairaalaan. Olin onnistunut kaiken jännityksen säilyttämään leikkauspäivälle. En muista koska viimeksi olisin niin kovin jännittänyt.
Kuulin sitten omani nimeni huudettavan ja mukava hoitaja ohjasi minut pukuhuoneeseen, jossa vaihdoin ylle sairaalan vaatteet. Vieläkin naurattaa kuinka kauan meni aikaa siihen, että sain napitettua sairaalan paidan kiinni :D
Lääkäri odotti minua käytävässä ja lähdimme heti tekemään piirrustuksia ja mitattiin kaikki vielä varmuuden vuoksi. Lääkäri joutui auttamaan minua paidan kanssa, koska muuten olisi mennyt ikuisuus napittamiseen.

Seuraavaksi pääsin moikkaamaan hoitajia ja minulle annettiin esilääkitys. Sen jälkeen kuulin kun toinen hoitajista sanoi: "Noniin, sitten lähdetään leikkaussaliin". Olin aivan järkyttynyt, että KÄVELIN ITSE leikkauspöydälle :D Luulin että esilääkityksen annetaan vaikuttaa hetken, että olisin ehtinyt hieman rauhoittua!
Pääsin kuitenkin lämpimälle pöydälle makaamaan ja johan juttu luisti. Niin paniikissa olin että pölisin kuin papupata. Hoitajat olivat uskomattoman ihania ja puhelivat kaikkea kanssani, että rauhoittuisin.
Muistan siitä tilanteesta enää sen, kun anestesialääkäri sanoi, että kohta alkaa väsyttää, johon totesin vaan että: "noniin näkyy". Sitten nukahdin..