Leikkauksen jälkeen ->

Heräsin aivan epätodelliseen oloon. Olin niin lääkityksen "vallassa", että järki jätti moneen kertaan.
Se kipu tuntui aivan käsittämättömältä. Olin lukenut jostain keskustelupalstalta, että leikkauksen jälkeinen kipu tuntui siltä kuin "olisi ollut rekka rinnan päällä". Oma kipuni tuntui (omasta mielestäni) pahemmalta. Pahin tunne oli se, kun yritin hengittää niin tuntui etten saanut henkeä. Ahdisti aivan suunnattoman paljon. Leikkauspöydällä makaamisesta oli noin viisi (?) tuntia aikaa. Ajantaju oli myös kateissa, joten varmaksi en voi sanoa näitä aikoja :) Kysyin hoitajalta vain: "Menikö leikkaus hyvin" ja sain vastaukseksi, että kaikki on hyvin. Tästä tiedosta rauhoituin, jonka jälkeen sain lisää lääkettä ja nukahdin.
Iltaan asti aika meni nukkuen ja lääkkeitä syöden. Kivut olivat aivan järkyttävät. Lääkäri kävi muutamaan otteeseen puhumassa leikkauksesta ym. Ei muistikuvaa :)
Illalla hoitaja tuli tuomaan minulle happiviikset, koska hengitin niin huonosti. Olin kasvoiltani todella punainen ja hoitaja olikin kokoajan viemässä minulta peittoa, kun luuli että minulla oli kuuma. Oikeasti minulla oli hyvä olo ja alkoi myös ärsyttää, koska hoitaja ei uskonut minua. Punaisuuden syytä en vieläkään tiedä.
Yritin kerran käydä vessassa, mutta ei tullut mitään kun alkoi pyörryttää.

Vierailuaikana poikaystäväni tuli käymään, joka on ainut ihminen kenelle olen leikkauksesta kertonut. Siitä tuli hyvä ja turvallinen olo. Siihen asti kaikki oli ollut jotenkin epätodellista, mutta kun sain hänet viereeni niin tuntui, että kaikesta tuli todellista :) (Kyllä, olin todella lääkkeissä:)
Yö sujui hyvin, taaskin nukkuen ja lääkkeitä syöden. Ainut mikä harmitti oli tyly yöhoitaja. Muut hoitajat olivat ihania.

Aamulla kävin vessassa ja se sujui yllättävän hyvin. Paljon hoitaja minua joutui auttamaan sängystä ylös, mutta muuten hoidin tarpeeni itse.
Tämän jälkeen sain todella hyvän aamupalan, joka oli paras sairaalassa saamani aamupala. Lääkäri tuli kotiuttamaan minut, jonka jälkeen alkoi kotimatka. Poikaystäväni haki lääkkeet puolestani ja oli laittanut autonpenkin puolittain makaamaan. Suurempia kipuja ei kotimatkalla ollut ja pahoinvointilääkkeet auttoivat.

Olen tosiaan paljon lukenut keskustelupalstoja, mutta ikinä en ole törmännyt sellaiseen että dreenit jätetään paikalleen ja otetaan kotiin mukaan. Noh, tulipahan tämäkin sitten koettua. Leikkaus oli torstaina- kotiin perjantaina- poistattamaan dreenit lauantaina. Se oli suuri helpotus, koska tuntui että ne myös osaltaan tuottivat suurta kipua.