Pitkästä aikaa!

No nyt on mennyt hävyttömän kauan viimeisimmästä kirjoituksesta! Anonyymi olikin kysellyt mitä kuuluu: Loistavaa kuuluu!! :) Meille syntyi terve tyttö marraskuun alussa ja kaikki on mennyt hienosti (paitsi alku)! Imetin alkuun, kunnes väsymys ja stressi lopettivat maidontuotannon kokonaan. Se oli aika isku vasten kasvoja, todella huono omatunto oli pitkän aikaa.
Nyt kun imetys on takana, rinnat ovat tietenkin muuttaneet muotoaan hieman. Ylimääräistä nahkaa on vähän, mutta ei niin paljon että häiritsisi, ainakaan minua :D

Leikkauksesta on nyt aikaa n. 1,5v ja päivääkään en ole katunut leikkaus päätöstäni! Arvet ovat vaalentuneet niin paljon, että ovat jo todella huomaamattomat. Välillä rintoja vihloo hieman, mutta lääkäriltä kysyttäessä se ei ole vaarallista, kunhan ei nyt koko ajan vihlo.

Seuraavaan kertaan :)

Sara

Huomenta!

Kyllä nyt on elämä aivan sekaisin!

Ennen silikonileikkausta käsiteltiin paljon sitä, että olen vielä nuori joten enkö aio hankkia lapsia? Vastaus oli hyvin selkeä, koska minulle on aiemmin annettu diagnoosi etten voi saada lapsia tai lasten saanti on melkeinpä mahdotonta, niin en, en aio hankkia lapsia..
Ehkäisyä ollaan kuitenkin jatkettu poikaystävän kanssa ihan normaaliin tapaan...mutta....

Taidan mennä puhumaan kyseisen diagnoosin antaneelle gynekologille.. sillä olen raskaana. Olen pitkän tovin jo tehnyt "surutyötä" siitä, etten ikinä koe raskautta ja alkanut tutkia adoptio mahdollisuutta.
Nyt kaikki on kääntynyt aivan päälaelleen..
Olen toki enemmän kuin iloinen tästä, että olen raskaana.

Jos nyt kuitenkin katselen asiaa siltä kantilta, mistä tämä blogi on aloitettu eli silikonit. Pelkään todella kovin, että silikonit kapseloituvat, mihin on tässä tilanteessa todella suuri riski.
Ja kyllä, kaikki tämä käytiin läpi ennen leikkausta. Olen pitkään halunnut silikonit ja sen takia otin ne koska minulle on annettu em. diagnoosi.
Maksoin leikkauksesta paljon ja nyt kaikki raha menee mahdollisesti hukkaan ja vielä lisää rahaa jos silikonit joudutaan poistamaan. Omalla kohdallani silikonit on lihaksen alla, joka "ehkämahdollisestivähän" auttaa siihen, ettei kapseloitumista tapahtuisi..

Tulen teille tänne kertomaan siitäkin asiasta siis. Vaikka tuo kapseloituminen pelottaa, niin onhan tämä ihan älyttömän ihanaa ja hienoa... :) <3

Kevät tulee kovaa vauhtia <3
Ja otsikkoa on näköjään mahdoton lisätä parhaillaan.... :)

Vaikka sanoin etten aio kirjoitella enää, kun kaikki asiat on saatu jo kerrottua niin silti, olen jäänyt tähän blogiin hieman koukkuun :)
Kerroin yhdelle kaverilleni, että kävin ottamassa silikonit viime syksynä. Hän ei uskonut ennenkuin näytin arvet. Hän sanoi että ei olisi ikinä kuvitellut, että silikonit voivat näyttää noin luonnollisilta. Uskon hänen sanaansa, koska hän on suorasanaisin ihminen kenet tunnen. Hän ei säästele sanoja, jos on jotain mieltä.
Jännitti ihan kamalasti mitä hän sanoo, mutta ei hän ollut oikein mitään mieltä. Sanoi että jos minulla on parempi olo, niin hyvä ja hyvännäköiset on ;)

Minulla on paljon parempi olo itseni suhteen nyt, kun on jotain mitä naisella kuuluu olla. Tiedän että tuo on aika pinnallisesti ajateltu, mutta on siinä paljon muutakin. Itse ajattelen sen niin, että jos en johonkin asiaan ole tyytyväinen, niin miksen korjaisi sitä? Rahaa siihen meni, mutta olen niin tyytyväinen ja vapautuneempi nyt! :)


Tässä kuussa on paljon kaikkea menoa ja en malta odottaa, että pääsen täydentämään vaatekaappiani uusilla, ihanilla kevät-/kesävaatteilla :) Enkä malta odottaa sitä kesää <3 Olen kyllä niin kesä ihminen!!

Yllätyin ihan suunnattomasti, kun katsoin blogin lukijatilastoja. Aika monta ihmistä jo on löytänyt blogini.
Olisi mukavaa saada teiltä enemmän palautetta ja keskustelua aikaiseksi :)

Torstai on toivoa täynnä! <3

Ihanaa kesän odotusta kaikille!!! :) <3

Rintaliivit

Moikka moi pitkästä aikaa!  :)

Ajattelin kuitenkin jossain muodossa jatkaa tätä blogin kirjoittamista aina eteen tulevissa ajatuksissa ym.

Omasta leikkauksestani on aikaa nyt kohta 5kk eli omalla kohdalla ei ole rajoituksia enää ollut pitkään aikaan. Kuitenkin aina välillä kun treenaa hieman kovempaa, tulee sellainen ajatus että "toivottavasti kaikki on oikeilla paikoillaan kun lopetan" :D TIEDÄN, todella tyhmä ajatus! Siitä olen päässyt jo hieman eroon ;)
Kai se on jotenkin siitä, kun kropassa on jotain "ylimääräistä" niin tulee tuollainen ajatus.

Toinen asia mikä askarruttaa on rintaliivit. Olen kiertänyt todella monta liikettä ja etsinyt oikeasti hyviä liivejä.
Omalla kohdallani on ainakin vaikeaa sellaisia löytää. Ei vaan mikään kuppi istu (tietenkään) enää niin kuin ennen. En kyllä siltikään yhtään kaipaa entiseen. :)

Jos jollain lukijalla on tiedossa hyvä liiviliike, niin mielelläni kuulisin siitä. Yhdessä liiviliikkeessä menin ja kysyin myyjältä apua. Noh, katselimme siinä liivejä ja yhdessä vaiheessa mainitsin, että minulla on silikonit. Palvelu muuttui sen jälkeen tylyksi ja hän katseli minua päästä varpaisiin. Kerroin myyjälle ystävällisesti, mitä mieltä olin hänen asenteenmuutoksestaan ja lähdin pois kaupasta. Lähetin vielä palautetta kyseiselle liikkeelle, koska en halua että silikonien takia saan HUONOA PALVELUA. En tarkoita, että tarvitsen parempaa palvelua, mutta hyvä palvelu riittää. Pisti niin vihaksi. Toivottavasti teillä ei ole kenelläkään samanlaisia kokemuksia.

Siitä piti vielä sanoa, että arvet ovat vieläkin aika tummat. Toivon että ennen kesää vaalenevat edes hieman!

Muuten on mennyt hyvin ja olen edelleen tyytyväinen leikkauspäätökseen. :)

Hyvää viikon alkua kaikille! :)

Hei te muutamat lukijat :)

Olisi kiva kuulla teidän leikkauskertomuksia ja kommentteja asiaan. Tai ihan vain yleistä mietintää silikoneista?? :)

Alan olla taas oma itseni :)

Itselleni vaikeinta oli kuukauden liikuntakielto. Lemmikit sai onneksi hyvän lenkkeilykaverin oman parantumiseni ajaksi.
Kaksi isokokoista koiraa, jotka vetävät + rintojen suurennusleikkaus = ei niin hyvä yhdistelmä. Kun liikuntakielto loppui, otin silti lenkillä todella varovasti. En halunnut minkään menevän pieleen, kun olin niin varman päälle ottanut liikunnan ja kaiken suhteen. Lenkillä ollessamme kuitenkin toinen koirista päätti hypätä isokokoisen ojan yli... *AAUUUUUTSSSS* Tuntui että koko rintalihas olisi revennyt. Noh, ei kuitenkaan mutta aivan kamala kipu. Piti kääntyä takaisin noin kilometrin jälkeen. Illan lepäilyn jälkeen tuntui jo paremmalta.

Mitä enemmän aikaa leikkauksesta on, sitä paremmalta tuntuu. (luonnollisesti :)
Rintaliivit jotka ostin juhliin, eivät sovi enää. Rintani ovat laskeutuneet vielä paljon siitä ja ovat myös hieman eri muotoiset. Sen vuoksi en kaikki rahojani näihin "ensimmäisiin liiveihin" laittanutkaan, kun tiesin että mahdollisesti ne joutaa roskikseen yhden käytön jälkeen :)

Nyt ollaankin aika pitkälti ajantasalla :)
Leikkauksesta on kaksi kuukautta ja olin tarkistuskäynnillä viime viikolla. Arvet parantuneet hyvin ja lääkäri oli tyytyväinen lopputulokseen, koska minäkin olin :) Toinen rinta tulee kuulemma laskemaan vielä. Itse en huomannut eroa rintojeni välillä, mutta uskon lääkäriä kyllä :D
Kaikista kamalinta tarkistuskäynnissä oli, kun lääkäri näytti "ennen" -kuvia. Olin hieman häpeissäni ja sanoinkin: "Onko NOI mun?????" Pieni vilkaisu peiliin ja tuli parempi mieli :) "Ei ole enää"

Eilen nukuin ensimmäistä kertaa mahallani, ILMAN KIPUJA!!! Se oli i-h-a-n-a-a, koska ennen leikkausta nukuin aina mahallani.
Näin kylläkin painajaista että silikonit löytyivät aamulla kainalosta, joten ihan varmuuden vuoksi vielä käännyin selälleni ;)

En tiedä paljonko enää bloggailen, kun alkaa olla paraneminen tässä, eikä enää oikein uutta kerrottavaa ole. Alan nautti täysin rinnoin, kaikesta :)
Voi kyllä olla että kirjoittelenkin vielä. Minulle saa koska vaan laittaa kysymyksiä: joko kommentteihin tai osoitteeseen saratastic1988@gmail.com :)

Paraneminen etenee

Kuumeeseen ja muuhun sairasteluun epäiltiin, että haavat ovat tulehtuneet. Kävin paikallisessa lääkärikeskuksessa näyttämässä arpia ja lääkäri kertoi että siistit ovat, eikä ole tulehduksen merkkejä. 
Sairaslomalla aika meni nopeasti ja päivät alkoivat mennä helpommin ja vähemmillä kivuilla. Sängystä nousu teki edelleen todella kipeää.
Lääkäri soitti sairasloman lopulla ja kyseli kuulumisia. Kaikki oli nyt paremmin, joten lisää sairaslomaa ei tarvinnut kirjoittaa. Kyselin myös tuosta sängystä nousemisesta, niin sekin sai selityksen. Vaikka sitä kuinka paljon kerää tietoa ja luulee tietävänsä vastauksen, niin oli mukava kuitenkin saada varmuus lääkäriltä.

Kun kuumeesta pääsin, niin on paraneminen minusta vasta alkanut kunnolla. Leikkauksesta oli aikaa noin kaksi viikkoa, kun näin siskoni (hän on aivan mahdoton halailija) ja nytkin kun näimme hän halasi minua kovin. (en ole hänelle kertonut leikkauksesta) En siinä sitten pystynyt mitenkään päin olemaan vaan parahdin kivusta ja menin kauemmas. Tilanne kuitattiin kuitenkin huumorilla "aiai ku puristit kovaa".. *hehe*

Leikkauksesta oli kulunut noin kolme viikkoa ja piti alkaa valmistautua juhliin jotka olivat "kuukausi leikkauksesta" -päivänä. Menin siis töiden jälkeen kaupungille etsimään itselleni rintaliivejä, joissa ei ollut olkaimia tai saisi ne edes pois. Se oli tuskastuttavaa, kun tuntui että pienikin liike sattui arpiin suunnattomasti. Mekkoni oli "tuubimainen", joten vähän jännitti kuinka ylhäällä rinnat vielä siinä vaiheessa ovat...

Juhlat menivät hyvin, vaikka välillä rintaliivit painoivat arpia ja niitä piti käydä vessassa korjailemassa. Rinnat eivät olleet enää niin ylhäällä, kuin kuvittelin mutta mielestäni silti aika näkyvästi. Ketään ei kuitenkaan mitään sanonut, koska ennen leikkausta olen topannut itseni. Sekin on sellainen asia mikä hävettää nyt..