Konsultaatio päivä tuli ja olin ihan paineissa koko päivän. Monta kertaa töissäkin meinasin sanoa työkavereille jotain, mutta pystyin onneksi pitämään kielen kurissa.
Kun kuulin lääkärin sanovan nimeni, tuli niin omituinen olo "olen ihan oikeasti tekemässä tätä".
Kirurgi oli mukava mies, selitti kaikki tarkasti ja käytiin läpi kaikki riskit ja muut mitä leikkauksessa on. Yllätyin siitä, kuinka PALJON negatiivisia asioita kävimme läpi. Yhdessä vaiheessa tuli jopa sellainen olo, että tämä kirurgi ei halua että otan silikoneja, niin paljon hän puhuu negatiivisia asioita.
Sitten kun taas palasin järkevään ajatteluun, niin ymmärsin että heidän on pakko kertoa kaikki nämä niin, että asiakas/potilas ymmärtää ne. Olin kuitenkin niin kauan asiaa miettinyt, ja olin myöskin niin paljon asiasta ottanut selvää (myöskin niistä huonoista puolista), että halusin leikkaukseen.
Kirurgi antoi kolme vaihtoehtoa: 320cc, 370cc tai 410cc. En osannut sanoa lääkärille muuta kuin sen, että 320cc on poissuljettu vaihtoehto. Jäin siis painimaan kahden koon välillä, 370cc ja 410cc.
Konsultaatiosta jäi hyvä mieli. Seuraavana päivänä jo hoitaja soitti ja sovittiin leikkausaika. Varauduin siihen, että joudun odottamaan pitkään ennen leikkauspöydälle pääsyä. No en joutunut, kun leikkaus sovittiin jo kahden viikon päähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti