Kuumeeseen ja muuhun sairasteluun epäiltiin, että haavat ovat tulehtuneet. Kävin paikallisessa lääkärikeskuksessa näyttämässä arpia ja lääkäri kertoi että siistit ovat, eikä ole tulehduksen merkkejä.
Sairaslomalla aika meni nopeasti ja päivät alkoivat mennä helpommin ja vähemmillä kivuilla. Sängystä nousu teki edelleen todella kipeää.
Lääkäri soitti sairasloman lopulla ja kyseli kuulumisia. Kaikki oli nyt paremmin, joten lisää sairaslomaa ei tarvinnut kirjoittaa. Kyselin myös tuosta sängystä nousemisesta, niin sekin sai selityksen. Vaikka sitä kuinka paljon kerää tietoa ja luulee tietävänsä vastauksen, niin oli mukava kuitenkin saada varmuus lääkäriltä.
Kun kuumeesta pääsin, niin on paraneminen minusta vasta alkanut kunnolla. Leikkauksesta oli aikaa noin kaksi viikkoa, kun näin siskoni (hän on aivan mahdoton halailija) ja nytkin kun näimme hän halasi minua kovin. (en ole hänelle kertonut leikkauksesta) En siinä sitten pystynyt mitenkään päin olemaan vaan parahdin kivusta ja menin kauemmas. Tilanne kuitattiin kuitenkin huumorilla "aiai ku puristit kovaa".. *hehe*
Leikkauksesta oli kulunut noin kolme viikkoa ja piti alkaa valmistautua juhliin jotka olivat "kuukausi leikkauksesta" -päivänä. Menin siis töiden jälkeen kaupungille etsimään itselleni rintaliivejä, joissa ei ollut olkaimia tai saisi ne edes pois. Se oli tuskastuttavaa, kun tuntui että pienikin liike sattui arpiin suunnattomasti. Mekkoni oli "tuubimainen", joten vähän jännitti kuinka ylhäällä rinnat vielä siinä vaiheessa ovat...
Juhlat menivät hyvin, vaikka välillä rintaliivit painoivat arpia ja niitä piti käydä vessassa korjailemassa. Rinnat eivät olleet enää niin ylhäällä, kuin kuvittelin mutta mielestäni silti aika näkyvästi. Ketään ei kuitenkaan mitään sanonut, koska ennen leikkausta olen topannut itseni. Sekin on sellainen asia mikä hävettää nyt..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti